maanantai 24. elokuuta 2015


Haaveilen kirjeistä Tove Janssonilta ja syksystä.
Ruiskaunokit, voi onni!

14 kommenttia:

  1. Ruiskaunokit, tosiaan! Minä en ole niihin tänä vuonna törmännyt, laitan sen hankelistalle.

    Minulla Toven kirjeet ovat jääneet kesken, ehkä joskus taas tartun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruiskaunokit ovat yksiä lemppareitani. Oli ihana saada niitä maljakkoon.
      Onneksi niihin voi aina palata. Minäkin haavilen omaksi juuri siksi.

      Poista
  2. Niin kauniita kuvia jälleen.

    Tuo kirja Tove Janssonin kirjeistä on mainio omistaa itsellä, kun voi lukea yhden tai pari kirjettä silloin kun siltä tuntuu. Joskus ahmaisee monta kerralla ja toisinaan voi vierähtää kuukauden tauko (kuten nyt). Eikä tässä kirjassa yhtään haittaa vaikka pitääkin taukoja.

    Ihanaa kun syksy tulee. Se tuntuu onnelliselta ajatukselta joka vuosi. Ainakin jos sattuu olemaan syystyyppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, minäkin odotan syksyä joka vuosi yhtä innokkaasti. Niitä kauniita, kiprakoita aamuja. Olen todellakin syystyyppiä, hih.

      Poista
  3. Oi ruiskaunokit, kiitos kun muistutit! Mulla on ollut niitä monena kesänä parvekeruukussa kasvamassa, mutta tänä kesänä parveke oli tosi vähäkukkainen ja kaunokitkin ihan unohdin. Niitä pitää nyt saada jostakin, voi voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, toivottavasti saat jostain kaunokkeja. Ovat kyllä niin kauniita, ihania.

      Poista
  4. Mahtavaa ruiskaunokkien paljoutta! Niin kaunis kukka sekin, erityisesti kun niitä on monta. Mutta olen niille kauhean allerginen, nokka alkaa vuotaa välittömästi kuin hana ja aivastuttaa jo kun kuvia katselen...

    Ihmettelen itseäni kun en jaksanut niitä Toven kirjeitä. Luin aluksi jokaisen, tylsistyin ja huomasin ajattelevani lukiessani ihan muuta, sitten aloin harppomaan ja puolessa välissä kirjaa luovutin.
    Muistan ajatelleeni, ettei niiden kirjeiden julkaisemisesta Tovelta kysynyt kukaan mitään- käsittääkseni. Olisiko hän tahtonut. Minä en ainakaan tahtoisi, että kuolemani jälkeen jollekulle kirjoitetut kirjeet olisivat yhtäkkiä kaikkien luettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Ruiskaunokit ovat kyllä mielettömän kauniita. Onni, että en itse ole allerginen, en taida olla millekään.

      Mielenkiintoista, jos kukaan ei tosiaan ole lupaa kysynyt. Ajattelin, että se on ihan ilmiselvää, tottakai on kysytty Tovelta. Toivon, että näin on. En minäkään silti haluaisi, että henkilökohtaisia kirjeitäni kukaan lukisi. Ne saavat pysyä minun ja kirjeen vastaanottajan välisinä.

      Poista
  5. Kauniita tunnelmia täällä! Ruiskaunokit ovat suloisia! Ne vievät minut jonnekin menneeseen. Kunpa saisin kimpullisen ruiskaunokkeja viikonlopun pöytään. Ja minulle ne kuuluvat myös loppukesän ja syksyn lumoon♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Minulle tulee ruiskaunokeista mieleen Lena Anderssonin "Maijan Aakkoset" -kirjasta eräs kuva. Oli lempikirjojani lapsena ja taitaa olla edelleen - kauniiden kuvien vuoksi. Toivottavasti löydät kaunokeita maljaan. :)

      Poista