tiistai 4. elokuuta 2015


Sadepäivän maalailua, luova olo, paikallishistoriaa junankuljettajalta, Hercule Poirot, liljoja häneltä, kirjeitä. Keräsin mustikoita, ja viimeiset leinikit. Loppukesän tunnelmointia, vielä ehdin nähdä, tuntea, nauttia.
On ollut hyvä kesä, sellainen, jota tulen vielä ikävöimään. Aamuissa jo vienoa tuoksua syksystä.

8 kommenttia:

  1. Kyllä, vienosta tuoksusta huolimatta vielä ehtii hyvin. Voi miten kaunis tuo alempi kuva, tosi kaunis.

    VastaaPoista
  2. Syksyn voi todellakin jo haistaa! Rakastan syksyä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Sama täällä. Pidän kaikista vuodenajoista tavalla tai toisella, mutta syksy on kuitenkin suosikkini.

      Poista
  3. Liljoja Hercule Poirotilta, ajattelin, enkä tuntenut siinä mitään outoa:)
    Kaunista täällä, kuten aina. Minulla ei mikään paras kesä, mutta siinähän se menetteli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih!
      Kiitos. Toivotaan, että ensi kesä sitten.

      Poista
  4. Olen havainnut saman tuoksun aamuissa. Pidän siitä, kaikessa melankoliassaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin. Melankolinen on hyvä sana kuvaamaan tuoksua.

      Poista